Olennainen tässä tai toisaalla. Havaintoja hetkestä - mielestä ja maailmalta.
today
February 2008
October 2007
September 2007
July 2007
October 2006
June 2006
May 2006
March 2006
February 2006
January 2006
December 2005
November 2005
October 2005
September 2005
August 2005
July 2005
June 2005
April 2005
March 2005
February 2005
January 2005
December 2004
November 2004
October 2004
September 2004
August 2004
Firman prosessit näkyviksi ja sujuviksi. Päällekkäistyö on poistettava, koska muuten resurssit eivät riitä. Mutta auta armias jos tulet minun prosessejani tutkimaan ja virtaviivaistamaan, ja minun ja sinun välisiä rajapintoja uusiksi ehdottamaan. Sitten pistän lapioni santaan ja kaivan semmoisen poteron, että siellä ollaan ja pysytään. Just sellaisina kuin aina. Miksi meidän on helpompi puhua niiden toisten prosesseista kuin oikeasti kaivaa esiin omat kummallisuutemme ja lähteä niitä parantamaan. Ei kai kukaan kuvittele tekevänsä töitä täydellisessä organisaatiossa, jossa vaan niillä toisilla siellä firman toisella laidalla on syytä parantaa prosessejaan. Vai kuvittelemmeko kuitenkin kaikki?
Kumman aika on nyt?
Miksei lumi jää vaan jääksi muuttuu puoliksi sulaessaan metsäpoluille? Suomi on Suomi siksi koska täällä on neljä vuodenaikaa. Talvi tänne nyt, kiitos!
Karpaloita kuulemma kasvaa Suomessa tosi paljon, ja sadosta vain 2 prosenttia kerätään talteen. Tänäänpä siis mentiin suoperäiseen metsään tiedossa, että marjoja on 500-1000 kiloa hehtaaria kohti. Suota piisasi, mutta karpaloita nolla. Suppilovahveroita sentään PALJON, eli hieno reissu :-)
Sen tämä päivä todisti, ettäTV- uutisilla on merkitystä. Muuten olisin mennyt vain kävelylle metsään... nyt oli katse alaviistoon koko ajan.
Konferenssi Etelä-Euroopassa. Ensimmäisen päivän ensimmäisillä tauoilla pääosa väestä kävi ulkona tupakalla, kunnes huomattiin, että ahaa - tässä maassa edelleen saa tupakoida myös sisätiloissa.
Päivän ja varsinkin tulevien päivien aikana sisätilasavutteljoiden määrä taisi nousta jokaisella tauolla. Jännä juttu miten kerta heitolla eli uuden lain voimaantulopäivämääränä tupakkamiehet ja -naiset häivytettiin ulkotiloihin Suomessa, ja ihan yhtä jännä juttu miten takaisin sisätiloihin siirtyminen viekin pidemmän ajan ja aiheuttaa tupakoitsijoissa itsessänkin vähän hassun tunteen: ai tää onkin täällä laillista, vaikka noi toiset ei polta.
Onkohan väärin olettaa, että tupakoinnin hankaloitus oikeasti pikkuisen rajoittaa tupakointiHALUJAkin?
Miksihän niin kolahti uutinen James Bondien Miss Moneypennyä näytelleen Lois Maxwellin kuolemasta. Tuo näyttelijä roolissaan kai vaan oli niin täydellisen puhutteleva tiukanoloisella sympaattisuudellaan. Olla ystävällinen, tiukka ja tietoinen oman roolinsa rajoista, roolimalliko siis?
Kaksi prätkäpoikaa ohitti autoni kaupunkialueella rennosti kaasuttaen, ja jäivät sitten liikennevaloihin eteeni. Toinen teki ilmeisesti diagnoosia pyöränsä toimivuudesta, kun piti kättään lähellä pakoputken päätä ja nosti kierroksia. Muutama kaasutus meni ok, mutta sitten liekit löivät pakoputkesta, ja samassa kuskin hanskan kämmenestä ja sormista lenteli käryäviä riekaleita ilmaan. Pehmompi olisi sammuttanut hanskan siinä valoissa, mutta tosimies kaasutti liikkeelle valojen vaihtuessa ja heilutteli käryävää hanskaansa ilmassa. Seuraavissa valoissa sitten näytettiin kaverille miten kävi. Toivottavasti oma nahkakämmen ei saanut vaurioita! Adrenaliineja varmaan ainakin riitti loppuillaksi. Ainakin tällä tädillä, joka jäi jännittämään miten pahasti kämmen kärysi...
Töissä kiirettä. Parina aamuna sentään olen ehtinyt käydä uimahallissa vesijuoksemassa ja kolmena iltana musiikkiharrastuksissa. Viikonloppuna junareissulla vanhempien luona visiteeraamassa, pikaisesti myös veneilemässä. Ei ruskaa maisemassa, vaikka lämpötilan perusteella sitä jo voisi odottaa. Tuoksuu syksyltä.
Maailman seitsemän uutta ihmettä nimettiin 7.7.2007 maailmanlaajuisen nettiäänestyksen jälkeen. Itseäni jäi harmittamaan, etten kuullut noiden seitsemän virallisen ihmeen valitsemisesta etukäteen mitään, vaikka ei mun ääneni toki olisi äänestystulosta keikauttanut. Mutta olisi kiva tietää kuinka maailmanlaajuinen tämä maailmanlaajuinen äänestysprosessi oli. Mistä maista ääniä kertyi ja minkä verran kustakin?
Vähän niinkuin lohdutuspalkintona YLE pyysi tämän viikon alussa suomalaisia nimeämään Suomen seitsemää ihmettä. Kovin suurta yleisön suosiota ei kertynyt, mutta tulokset on nyt julkistettu. Ihan hyvä idea, mutta sääli että heinäkuu ei innostanut kansaa nettiuurnille.
New7wonders.com -sivustolla on nyt avattu uusi globaali äänestys seitsemän uuden LUONNONihmeen valitsemiseksi. Äänestys jatkuu 8.8.2008 saakka, eli nyt ehtii äänestämään jos vaan muistaa...
Olennainen in Simpsons style, via Tiina.
Miten nämä uutiset ovat mahdollisia samana päivänä: Naiset tienaavat huimasti vähemmän kuin miehet mutta silti naisten suosikkiostokset maksavat selvästi enemmän kuin miesten. Kaiken huipuksi: "Yksi tilastotieteilijöiden päätelmä tutkimuksesta on se, että yritysten kannattaa kohdentaa tuotteita naisille, koska he ovat valmiimpia kuluttamaan." Valmiimpia joo, mutta kenen rahoilla? Vai olenko missannut uutisen, että naiset velkaantuvat miehiä enemmän? Arrgh!
Jos joku kertoisi vaihtaneensa autoonsa renkaat siten, että alle tuli kolme kesärengasta ja yksi talvirengas, en uskoisi.
Kun katsastusmies tuomitsi minut tänään sekarengastuksesta, oli pakko uskoa että kaikki on mahdollista. Olen ajanut pari kuukautta sekarengastuksella huomaamatta mitään erikoista. Omituisinta on se, että ihan varmasti roudasin kellarista kaikki neljä rengasta ulos ja renkaanvaihdon jälkeen toiset neljä sisään. Paitsi että nyt tuli todistettua, että yksi kesäkumeista kävi vain ulkoilemassa päätymättä koskaan auton alle. Ellei koko moka tapahtunutkin jo viime syksynä jolloin olisinkin ajanut viime talven kolmella kitkalla ja yhdellä kesärenkaalla... lienee mahdotonta?
Pitääköhän seuraavaksi hankkia nastarenkaat niin että paremmin erottaa talven kesästä?!
Nyt jo naurattaa, katsastuskonttorilla nolotti. Mutta katsastusinsinöörin sanoin: "sattuuhan sitä".
Jos onkin meinannut bloggaaminen loppua minulta, niin nyt sain taas puhtia, kun tänään tuli ilmoitus, että viimeksi kirjaamani ilon aihe loppuu:
Ihme homma: lentokentällä jaettiin ALE-kuponkeja lentokoneen langatonta nettiyhteyttä varten. Nojoo, ei halpaa ku maksaa alennettuna 5 dollaria tunti, mutta pitihän tätä kokeilla!
Täällä sitä mennään Grönlannin päällä, ja joku jutska tuolla taivaalla hoitelee yhteyksiä. Ei ymmärrä, mutta käyttää silti. Ainakin tämän kerran.
Sitä vaan ihmettelen, että miten tämmöinen satelliittinettielämä onnistuu lentskarissa, mutta kännykät on edelleen kielletty. Insinööri varmaan osais vastata tähän. En minä.
Leffana tänään mm. Last holiday. Seuraavaksi pitää tehdä valinta Firewallin, King Kongin ja Failure to Launchin välillä. Any recommendations?
Pitkät vaihtoajat lentojen välillä ovat rasittavia ja mielenkiintoisia. Rasittavia silloin kun on oikein väsynyt ja haluaisi päästä nopeammin perille, varsinkin jos on matkalla kotiin.
Mielenkiintoisiakin ne ovat aina, enemmän silloin kun on itse virkeä ja jaksaa ihmetellä kanssamatkustajia. Tuossakin vastapäätä torkkuu nuori mies, välillä silmät avaten ja mietteliään näköisenä. Yksin matkalla jonnekin, sormus oikean käden nimettömässä. Vieressään vanhempi mies lukee Heinrich Bölliä tanskaksi. Mun vieressä kaunis blondi kuuntelee mp3-soittimesta poppia tosi kovalla ja lukee Elleä tanskaksi. Viistosti vastapäätä ruskettunut bisnesmies työskentelee tehokkaasti välineinään läppäri, muistikirja, kolmioleipä, kahvikuppi ja sanomalehti. Tehomies suu mutrussa.
Kentällä raukea tunnelma. Juhannusaatto taitaa sittenkin vaikuttaa, vaikka etukäteen kuvittelin, että ei Ruotsia etelämpänä sentään. Helsingissä oli itse asiassa ehkä jopa pahemmat jonot kuin arkiaamuna. Olisivatko päästäneet virkailijoita juhannuksen viettoon.
Raukeuden sekaan ei oikein sovi se, että jotkut juoksevat lähes henkensä edestä ehtiäkseen koneeseensa. Mahtoiko se perhe ehtiä, jossa isä veti laukkuja ja 5-vuotiasta perässään, ja äiti juoksi parivuotias sylissään. Pidin peukkuja että ehtisivät.
Mulla edessä hiukan jännitystä USA:n päässä, kun on lyhyempi vaihtoaika ja sekä maahantulo- että tullimuodollisuudet ennen jatkolentoa. Ei olisi eka kerta kun viimeinen jatkolento vaihtuisi johonkin myöhempään vaihtoehtoon. Atlantin ylityksen jälkeen sitä jännitystä ei kyllä erityisemmin kaipaa vaan olisi mukava päästä suorinta tietä kohdehotelliin valmistautumaan työkoitoksiin. Mutta eipä sitä muuta voi kun mennä koneen ja virran mukana. Stressaaminen ei yhtään nopeuta matkaa, kuten näin keski-ikäisen järkevästi voi todeta. Tässä vaiheessa, kun kaikki on vielä hyvin ja seuraava lento ajassaan.
Mistä se 5-vuotias kiukkupimu itsestä aina löytyykin sitten kun tosi paikka koittaa?
Erilainen juhannus edessä. Työmatkalle Amerikan mantereelle. Amerikkalaiset kollegat eivät ole ollenkaan ymmärtäneet urputustani siitä, että järjestävät kokouksen tasan juhannusaattona ja -päivänä.
Toisaalta he kadehtivat meidän suomalaisten ei-pätkä-ei-kesä-vaan-kokopäivätyöläisten pitkiä vuosilomia. Ei siellä ole kenelläkään varaa pitää 4-5 viikon kesälomaa saati siihen lisäksi 1-2 viikkoa talvilomaa.
Yritän muistaa olla loma-oikeuksiini tyytyväinen, kun kökötän lentokoneessa matkalla kohti niitä leveysasteita joissa kesälläkin on pimeä.
Tänne Suomeen toivottelen hyviä juhannuskelejä ja vähiä hukkuneita. Voi kunpa ennusteet lämpimien säiden korrelaatiosta hukkumisiin olisivat tänä vuonna pielessä. Peukut pystyyn ja pelastusliivit päälle!
Aurinkoa, lämpöä, aamukahvit ulkona, vastaleikatun nurmikon tuoksua. Näin sen pitää olla. Elämän nyt!
Kuulemma epämääräiset työajat eivät ole tehneet etätyötä tekeviä onnettomiksi tai laiskoiksi.
Minut tekee onnelliseksi ja laiskaksi epätyö, eli pieni lomapätkä joka alkaa tänään heti kun lähityövelvoite eli iltapäivän kokous on hoidettu.
Lomasuunnitelma a: nukkua tarpeeksi. Lomasuunnitelma b: elää kaukana etätyöstä olematta lähityössäkään.
Kannatan Keskustakirjastoa, kannatan Keskuspuiston Jokeri-alitunnelia, mutta Keskustatunnelista en ole ihan varma. Ja siitä taas olen jostain syystä varma, että en kannata Suomen Keskustaa. Tänään en jaksa perustella vaan lähden keskustaan terassille.
Pikakurssi päivän pilluuseen eli pilalle panoon:
1. Valvo yömyöhään ja juo paljon alkoholipitoisia juomia.
2. Ajoita valvonta sunnuntaille, koska sitä seuraa maanantai, joka on jo valmiiksi pilaantunut viikonlopun perästätulopäivä
3. Nuku katkonaisesti alkavan morkkiksen kaverina
4. Herää pari tuntia ennen herätyskellon soittoa
5. Nukahda uudelleen vasta varttia ennen herätysaikaa
6. Unohda työavaimet kotiin
7. Kadota autonavaimet työpäivän aikana
Päivän pelastuksia
1. Ystävällinen "huomenta" naapurilta rappukäytävässä
2. Toinen naapuri pitää roskiksen ovea auki
3. Työkaveri avaa mielellään työhuoneen ovea aina kun avaimeton tarvitsee pääsyä
4. Vahtimestari löytää kadonneet autonavaimet kokoushuoneen pöydän kulmalta
5. Aurinko paistaa risukasaankin
Pilalle pilatusta voi todistettavasti kuitenkin tulla ihan hyvä päivä, ja oman päivänsä pilaaja selviää ehjin nahoin iltaan saakka. Parempaa yötä!
BBC kertoo, että poliisi ampui miehen Lontoossa (..police shot a man in...). Juttua kun lukee vähän pidemmälle, käy ilmi, että sama mies pidätettiin myöhemmin sairaalassa. Ahaa... ei siis ammuttukaan miestä (kuoliaaksi) vaan vain ammuttiin miestä. Jutun sisältöön en sitten enempää perehtynytkään, kun niin alkoi ärsyttää se, että englannin kielellä on niin helppo käsittää väärin.
Pidän siis suomen kielestä mm. siksi, että meillä on partitiivi! Enpä ole tuotakaan ennen ajatellut, saati ääneen sanonut.
Eläköön suomi, eläköön koulut ja kevätjuhlat. Nyt juhlia juhlimaan kaikki keillä on pienintäkään syytä. Jos ei muuta, niin pidän vaikka partitiivipartyt.
En tiedä mistä tämä sai alkunsa, mutta minä näin sen rannalta :
Meinasin taas pudota tuolilta. No, onpahan vähemmän kilpailua. Silti hän konkkasi tänäänkin innolla treeneihin ja kehui kuin taikaiskusta muuttuneensa käsittämättömän hyväksi ja nopeaksi, joukkueen ehdottomasti aggressiivisimmaksi taklaajaksi. Mutta tätähän tämä kommunikointi on: usein tulkinnat menevät metsään, onneksi sentään joskus osuu kohdalleen. Niin ja pahoittelut niille, jotka ehkä odottivat laajempaa raporttia.
Edit: nyt vasta löysin ohjeet miten tämä olisi pitänyt tehdä oikein... eli ylläolevat virkkeet kuuluvat Haltialle, Veeralle, Piikkarille, Marinadille ja Pinserin Riitalle. Ja Piikkarille taisi jo haastekin osua perille, terveisiä!
Semmoiset päivät ovat mukavia, kun ei sadakaan vaikka pitäisi.
Etukäteen ottaa päähän, että kuitenkin kastuu kun joutuu päivän aikana niin monta kertaa vaihtamaan paikkaa ja ällöttää kun ajattelee että sitten on sukat märkänä kun ei se sateenvarjo suojaa kuitenkaan. Ja sitten ei sadakaan vaan henkilö pääsee puikahtelemaan pilvien lomassa ihan tuosta noin vaan. Ja aurinkokin pilkistää. Ja luvatun +6 asteen sijaan onkin varmaan ainakin 10 astetta plussaa. Vai johtuukohan hyvä mieli pikemminkin siitä, että ne tämän päivän palaverit eivät olleetkaan niin tuottamattomia kuin ennalta arveli? Niin tai näin, hyvä päivä, parempi mieli.
En minä enää tiedä mikä palaa ja kuka palaa. Ja miksi. Mulla meinaa palaa pinna ja hermot ja päreet vaan ei sentään paanut, kun joku on pannut kalenterini täyteen tavaraa ja hössötystä. Nyt vaan sinnittelen ja siedän sitä, että just nyt ei ehdi muuta kuin hetkestä hetkeen hösöttää. Tässä ja nyt, yksi homma kerrallaan. Sillä näistä selviää ja jossain vaiheessa varmaan tulee taas se hetki ku voi huokaista, että valmista tuli, ja vapaat on ansaittu. Siinä toivossa petiin ja aamulla taas lentokentälle kohti seuraavaa kalenterimerkintää. Porvoolaisille tsemppiä kirkkonsa kanssa!
Polttivat sitten Helsingissä VR:n vanhan makasiinin ja Imatralla jonkun VR:n rakennuksen ja yrittivät polttaa Pukinmäen vanhan aseman. Yhteensattumiako?
Ja kuka selittäisi miksi tiistai-iltana klo 21 nelosen ratikassa oli niin monta virkamiestyyppistä naista ja miestä vahvassa humalassa?
Nuoret polttaa puutaloja kapinatuskassaan, ja me vanhemmat annetaan maksan polttaa alkoholia kun siinä ei vahingoitu muut kuin kanssakulkijoiden hermot huonosta huumorista?
